Hakeminen eläinlääketieteelliseen

Dodiin, ajattelin tehdä tämmöisen postauksen omasta hakemisestani, fiiliksistä ja lähtötilanteesta. Mun mielestä mun tarina on sellainen motivaattori niille, joilla kirjoitukset menivät penkin alle ja niillä lähtöpisteillä ei tee yhtään mitään, eikä niitä lukion kurssejakaan kauhean hyvin tullut luettua.

Mä tosiaan kirjoitin lukiosta itseni ulos vuonna 2009, ihan ajallaan(en hirveän hyvillä arvosanoilla,tosin) Kävin sinä keväänä pääsykokeissa, vaikka mulla oli todella selvät sävelet, mitä mä haluan tehdä lukion jälkeen; lähteä ulkomaille. Kävin silloin kokeissa Turussa, ihmettelin sitä sen tunnin verran ja lähdin pois.

Mä tosiaan halusin lähteä ulkomaille ja Amerikkaan au pairin hommiin oli se ensisijainen hakupaikka, koska halusin parantaa englannin kieltäni. Mutta mulla hakuprosessi vain pitkittyi, hakijoita oli ennätysmäärä tietenkin juuri sinä kesänä, kun minä paikkaa hain. Jäin tietenkin vielä jonon hännille, kun ei sitä lastenhoitokokemusta ollut montaa tuhatta tuntia, kuten useimmilla. Kakkosvaihtoehtona loka-marraskuussa aloin sitten etsiä perhettä Euroopasta ja päädyinkin Sveitsiin joulukuussa 2009.

Keväällä 2010, kun muut suomitytöt kävivät Suomessa pääsykokeissä ja stressasivat kouluunpääsystä, muakin alkoi vähän ahdistaa, että mä en ole tehnyt vielä yhtään mitään hakemiseni eteen. Saan lähtöpisteitä kirjoituksillani semmoisen 14, maksimi on 48. Tiesin siis, että mun on vedettävä koe todella hyvin, jotta pääsen sisälle. Ja mulla lukioaikojen luonnontieteiden kurssit näytti tältä:
- neljä biologian kurssia viidestä
- yksi kemian kurssi viidestä
- kolme fysiikan kurssia kahdeksasta

Palasin suomeen sitten heinäkuussa 2010, olin ilmoittautunut Valmennuskeskuksen pitkäkurssille, joka alkoi jo syksyllä. Mulla oli suunnitelmissa opiskella lukion kursseja heti kun palaan Suomeen, mutta mähän tosiaan onnistuin katkasemaan käteni Sveitsissä, niin elokuussa vietin muutaman viikon sairaalassa(kättä siis korjailtiin, kun ne ihanat lääkärisedät vähän mokaili Sveitsin päässä) ja sen jälkeen valmennuskurssi jo alkoikin, enkä ollut ehtinyt yhtään valmistautua. Syksylle myös kasaantui muutto Tampereelle vanhempien nurkista. Ja muuttihan mun luokseni ihana pieni kissapentu, Nöpö, heinäkuussa <3 Mulla oli siis todella ahdistava ja stressaava syksy kaikkien asioiden tiimoilta.

Kurssista oli mulle todella paljon hyötyä, sain rytmitettyä lukemiseni. Valmennuskurssikaverilta sain myös kipinän käydä Tampereen aikuislukiossa käydä suorittamassa muutaman kemian kurssin, joka todellakin kannatti. Aluksi aloin melkein itkeä kurssilla, koska en tajunnut sanaakaan :D Hammasta purren vain sitkeästi yritin ymmärtää asioita ja kyllä se oppi päähän meni sitten, loppujen lopuksi.

Tein hommia 5-6 päivänä viikossa, sellaisen 6-8 h kerrallaan. Luin kotona suurimmaksi osaksi, muutaman kerran kävin valmennuskurssikaverien kanssa kirjastossa, mutta se ei vain sovi mulle. Mä olen kovaääninen ja haluan jutella paljon, eikä se ole kauhean soveliasta kirjastossa. Joidenkin mielestäni kotona ei voi lukea, mutta kyllä silläkin näemmä saa tuloksia aikaan :P

Monen monta ahdistuskohtausta koin ekana hakuvuonna, mulla oli kaikki lukioasiat aivan hukassa ja Galenos vielä hönki niskaan kaikella ylimääräisellä tiedollaan. Keväällä mä aloin olla jo aika poikki koko asian kanssa, vaikka mulla ei siis muuta elämää ollutkaan. Olin muuttanut Tampereelle syksyllä, ei ollut montaa ystävää ja arkirutiinit koostuivat kotona olemisesta, kirjojen lukemisesta ja valmennuskurssilla käymisestä.

2011 lähdin kokeisiin avoimin mielin, en odottanut liikoja vaan päätin tehdä parhaani. Tulosten tullessa pieni toivonkipinä oli sydämessä, mutta jotenkin tiesin, että kokeessa tuli niin paljon räpellettyä, että en voi päästä sisälle. Jäinhän mä sitten sen 1,1 pisteen päähän ja mua vain nauratti. Mulla on todella mahdollisuuksia päästä sisälle!

Sain onneksi toisen koulupaikan viime kesänä ja syksyllä aloinkin opiskella eläintenhoitajaksi. Mielessä mulla oli kyllä kokoajan, että haen toisen kerran keväällä, en viitsi kaikkea oppimaani unohtaa sen takia, että opiskelisin tässä koulussa kaksi vuotta ja hakisin sitten uudelleen. Syksyllä mulla alkoikin sitten kova punnerrus, kävin aikuislukiossa lukemassa kaikki fysiikan kurssit, sekä muutaman kemian ja biologian kurssin. Syksyllä tuli myös tämä tieto, että Galenos jää pois pääsykoekirjana ja valintaperusteena on vain ja ainoastaan lukion tiedot.

Olin todella poikki syksyn jälkeen, mun päivät kesti aamukahdeksasta iltayhdeksään, enkä parhaimmillaan ehtinyt edes kotona käymään. Ammattiopistossa ei onneksi rankkaa ollut, mutta se vei pääsykokeiden lukuaikaa, kun piti istua siellä 8-16.

Jotenkin silti mulle elämä tuntui paljon mukavemmalta viime syksynä, vaikka aikatauluni oli paljon raskaampi. Edellissyksynä makasin vain kotona käsi kipsissä ja opiskelin yksinäni. Nyt sain aamupäivät viettää ihanien ja samanhenkisten luokkakavereiden kanssa :) Kävin myös enemmän kavereiden kanssa ulkona ja harrastin liikuntaa paljon enemmän.

Iltalukiosta voisin sanoa vielä sen verran, että siellä kannattaa käydä muistuttelemassa lukion kursseja mieleensä! Tampereen aikuislukiossa on aivan mahtava fysiikan opettaja, tekisi mieli lähettää kukkia, varsinkin nyt kun pääsin sisälle :D Mulla ei ole tullut vastaan noin hyää opettajaa ennen, joten suurkiitokset! Aikuislukio maksaa jonkin verran, saikohan 150 eurolla käydä suorittamassa lukuvuoden aikan niin monta kurssia kun tahtoi ja yksittäinen kurssi oli 40 e.

Kun keväällä sain lukion kurssit suoritettua, mulla alkoi Valmennuskeskuksen lyhytkurssi, joka alkaa siis maaliskuussa. Sain sillä rytmitettyä lukemiseni loppuun asti ja hyvä niin. Itse jätin biologian valmennuskurssista kokonaan pois, koska viime vuonna koin, että pystyn yksinäni opiskelemaan biologiaa, sen verran kuin tahdon.

Itsenäisesti ehdin siis lukea todella vähän tällä toisella hakukerralla. Tein pääsääntöisesti töitä vain viikonloppuisin ja jos minulla sattui olemaan vapaapäivä ammattiopistolta. Mulla meni viikolla aina niin myöhään iltalukiossa, että silloin ei todellakaan ehtinyt tehdä yhtään mitään. Toisaalta, tulihan iltalukiossa luettua kaikki asiat ja kerrattua, vaikka siellä ei hirveästi tunnilla ehditty laskeakaan.

Pääsykoepäivänä mua jännitti melkoisesti. Uskottelin itselleni vain, että kyllä tästä selvitään, mä osaan kyllä! Kokeen jälkeen mulla oli aika pettyneet fiilikset, kun en osannut enempää ja toivon, että ekan tehtävän monivalinnat olisi menneet edes sinnepäin.

Mutta sitten, mä oikeasti pääsin sisälle! Ja olin vielä rajan yli 5 pisteellä, etten ihan rimaa hipoen sisälle mennyt. Kyllä multa siis itku pääsi ja kädet tärisi. Mä en ole ikinä ollut niin onnellinen, vihdoinkin mun työnteko palkittiin parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mä en turhaa istunut montaa tuntia iltalukiossa,valmennuskurssilla tai kotona työpöydän äärellä. Mä olen ollut niin väsynyt tähän hakemiseen, olen tehnyt niin paljon töitä, käyttänyt aikaa ja rahaa, mutta onneksi se nyt palkittiin!

Nyt mua ei kaduta enää yhtään, että lähdin ulkomaille haastamaan itseäni. Mä opin itsestäni paljon ja sain uusia ystäviä. Kouluun hakeminen piteni muutamalla vuodella, mutta mitäs siitä. Mä olen elänyt elämääni kuten itse haluan. Sain itsevarmuutta ja nyt tiedän, että jos jotain haluaa, sen eteen täytyy olla valmis tekemään töitä. Mä en ole mikään älykkö :D Tämmöselle puupäälle saa aika monta kertaa kertoa samat asiat ja monesta eri näkokulmasta, että mä opin fysiikan ja kemian salat. Biologiaa olen aivan tajuttoman laiska lukemaan, eikä mulla ole ollenkaan keskittymiskykyä.

Tärkeää on myös kannustusjoukot. Mua auttoi ekana vuonna jaksamaan mun muutama valmennuskurssikaveri, mun poikaystävä ja tietenkin mun kissat. Mun poikaystävälle mä olen niin montaa kertaa avautunut, itkenyt ja raivonut tästä pääsykokeesta, ettei tosikaan :D Hän onkin ollut mulle tärkein tuki. Nyt toisena hakuvuotena mun uudet luokkakaverit auttoivat myös paljon, kiitos myös siitä :)

Mutta haluan tällä tekstillä kannustaa ihmisiä, että jos teillä on vain halua ja tahtoa päästä kouluun, niin tehkää töitä sen eteen. Menoja pitää karsia, aikaa täytyy uhrata. Mullakin särki niin usein päätä, ettei tosikaan. Yöllä heräsin siihen, kun erinäiset kaavat pyörivät päässä. Helppoa se ei tule olemaan. Mä olen ihan normaali ihminen, jota nämä asiat ei lukiossa kiinnostaneet, mutta mä tein sen jälkeen hurjasti töitä ja palkinto on nyt sen mukainen!

Tulipas pitkä teksti, mutta mä toivon, että tästä on apua edes jollekin :)