Eläimellistä

Jos joku blogin lukija ei ole vielä tajunnut, että olen eläinrakas, niin tuleepahan se nyt selväksi :D Ajattelin nyt kirjoittaa lemmikkien omistamisesta, kuitenkin eläimet tulevat olemaan suurin osa vapaa-aikaani ja tulevaa työtäni.

Ihmiset ovat yleensä hevos -ja koiraihmisiä. Mä olen eniten kyllä kissaihminen. Mä sain ekan kissani 5-vuotiaana, joka oli mun paras ystävä. Sain oman koiran 9-vuotiaana, joten ei johdu kokemuksen puutteesta, että pitäisin enemmän kissoista kuin koirista. Monet sanovat, ettei kissoihin saa yhteyttä ja ne ovat tylsiä. Musta tuntuu, että tällaiset ihmiset eivät tunne kissoja. Tietenkään tuntemattomista eläimistä ei voi tietää, mitä ne ajattelevat, mutta kyllä mä saan omiin kissoihini kontaktin ja tiedän, mitä niillä on mielessä. Siinä mielessä kissat ovat paljon hauskempia, kun ne eivät tottele samalla tavalla kuin koirat. Koirat ovat ihania myös, tietenkin, en sano sitä, mutta kyllähän ihmisillä pitää lempieläin olla! Hevosten kanssa olen pyörinyt myös 9-vuotiaasta, nykyään rahatilanteen vuoksi en pysty ratsastamaan säännöllisesti, mutta ehkä joskus myöhemmin :)

Omistan tällä hetkellä siis kaksi kissaa, toinen on rotukissa ja toinen normaali kotikissa.

Nöpö eli meidän venäjänsinisemme muutti meille heinäkuussa 2010 kun kotiuduin Sveitsistä. Kävin kasvattajan luona tapaamassa häntä, koska hehän eivät kissoja myy ihmisille, ketä eivät ole nähneet eivätkä välttämättä sittenkään. Nöpöä en silloin vielä nähnyt, koska hänen emonsa oli sijoituskodissa eri paikkakunnalla :) Mutta voi sitä riemua kun sen pienen sinisen ihmeeni sain viereeni, olin myyty.

Nöpö

Nöpö on aivan ihana kissa, vaikka luoteeltaan kamalan arka. Hän on hieman myös sellainen mököttäjä, jos ei saa haluamaansa. Mutta parempaa kattia en olisi voinut toivoa <3

Väinö muutti meille marraskuussa 2010 ja niillä on Nöpön kanssa tasan viisi kuukautta ikäeroa.

Väinö

Väinöllä taas on maailman suurin sydän ja se rakastaa kaikkia, eikä pelkää mitään. Mun kissat on tottunut molemmat hyvin koiriin ja ovat muutenkin kilttejä. Eivät kiipeile verhoissa eivätkä ruokapöydillä. Kissat oppii yksinkertaiset kiellot ihan yhtä hyvin kuin koirakin.

Kissan omistaminen on ehkä "helpompaa" kuin koiran, koska näiden lenkkeilystä ei tarvitse välittää. Jokaista iltamenoa ei tarvitse miettiä siltä kannalta, että pärjääköhän mun kissat.Mun pojat ulkoilee kesäisin valjaissa ja nauttiihan ne siitä, ainakin jonkin verran. Kissojen hoitoon menee myös paljon rahaa, se tuli huomattua viime tammikuussa. Väinö sai pissatulehduksen ja Nöpö samaan aikaan oli antibioottikuurilla, kun oli saanut haavan tassuunsa, joka oli tulehtunut. Nöpö sitten oli antibiooteille allerginen ja oksensi koko ajan ja joutui nesteytykseen.

Eivätkä nuo kissanhiekat ja raapimapuutkaan ilmaisia ole. Olen myös vakuuttanut molemmat poikani, että jos jotain tapahtuu. Monet ihmisethän suhtautuvat välinpitämättömästi kissoihin, juuri sillä asenteella, että kyllä ne pärjää ilman mitään hienouksia. Mä pidän mun rakkaita kuin kukkaa kämmenellä ja niiden hyvinvointi tulee mulle aina etusijalla. Kissat eivät ole yhtään sen "alempiarvoisia" kuin koiratkaan. Niistä kuuluu pitää ihan yhtä hyvää huolta kuin muistakin eläimistä.

Koiraa olen haaveillut oikeastaan vuoden verran tosissani ja nyt suunnitelmissa olisi ottaa koira vuonna 2014. Ensin haaveilin keeshondista, mutta päädyimme siihen, että kyseinen koira on liian iso meidän nykyiseen asuntoon. Joten meille tulee muuttamaan kleinspitz!

kuva: www.toydogs.net

Toivottavasti tulen saamaan pienen ja energisen koiran, jolla riittää intoa agilityyn, näyttelyihin ja muihin aktiviteetteihin :) Kasvattaja minulla on jo tiedossa, nyt vain odotellaan ja mietitään, että sopiiko koira elämäntilanteeseemme ensi vuonna. Riippuen tietenkin siitä, että koska pentujakaan tehdään. Mutta asiat varmasti selkenevät, kun aika on näille haaveille kypsä.

Tässä oli nyt tällaista yleistä höpöttämisestä lemmikeistä, mutta tämä aihepiiri on mulle kuitenkin kaikki kaikessa :)