Opiskelu eläinlääketieteellisessä

Jos tänne mun blogiin sattuu eksymään ihmisiä, joilla olisi kiinnostusta lähteä lukemaan eläinlääketiedettä, niin ajattelin kirjoittaa tällaisen pienen alkuinfon. Lähinnä kirjoittelen siis, että miltä opiskelun aloittaminen on musta tuntunut, mitä ollaan opiskeltu ja paljonko töitä on sitten joutunut tekemään. Kuvituksena on kuvia meidän oppikirjoista, mun omista muistiinpanoista ja hienoista haalarimerkeistä(vielä kun saataisiin ne haalarit)

Syksyllä koulu alkoi orientoivalla viikolla, jossa siis tutustuttiin yliopistoon ja opiskelutovereihimme. Tämän jälkeen meillä alkoikin sitten ensimmäiset kurssit, Solut ja kudokset ja Luuoppi. Solukurssi käsitteli jo mullekin tuttua asiaa, käytiin läpi eri kudostyypit, solun kuljetusmekanismeja ja myös tutustuimme ihoon elimenä. Osa asioista oli tuttua mulle Galenoksesta, mutta jos sitä ei ole tullut luettua, niin uutta asiaa voi tulla paljonkin.

Uutena asiana tuli mikroskoopin käyttäminen ja preparaateista piirtäminen. Meidän siis piti piirtää preparaateista eri kudostyyppejä, jotka piti sitten palauttaa, jotta pääsee kurssista läpi. Minäkin, joka siis vihaan piirtämistä, sain piirrokseni ensimmäisellä yrittämällä läpi ja toivon myös, että tentinkin sain suoritettua hyväksytysti :D Solukurssi oli siis mukavan leppoisa alku tälle yliopistouralle.

Luuopin kurssissa olikin sitten haastetta! Mulla oli tänään tentti aiheesta, enkä ole varma, miten meni. Asiaa oli paljon ja latinan kieliopin osaaminen ei ole tällä hetkellä mun vahvuus, joten tentti menikin vähän penkin alle. Kurssilla siis olemme olleet dissektiosalissa katselemassa luita ja opettelemassa luiden osia (niin ihanaa kuin se onkin) latinan kielellä.

Solukurssilla töitä ei tarvinnut tehdä niin mielettömästi, vaan riitti, että opiskeli prujut hyvin ja että oli luennoilla ja mikroskopoinnissa hereillä. Luuopin kurssi olikin sitten asia aivan erikseen. Asiaa oli paljon ja kaiken tämän muuttohässäkän keskellä olin lukenut aivan liian vähän ja nyt kyllä harmittaa vietävästi. Mutta ainahan voi parantaa :) Mä en ole siis ikinä ollut mikään luonnonlahjakkuus koulussa, joten mä saan tehdä todella paljon töitä, että pärjäisin hyvin. Joten mun mielestä tää luuopin tentti oli todella raskas tähän alkuun ja tiputti vähän maan pinnalle. Tietenkin asiaa vaikeuttaa vielä sekin, että oppikirjat ovat englanniksi, joten lukemiseenkin menee paljon enemmän aikaa. Hyvä työmäärä riippuu tietenkin ihmisestä aina, mutta itselleni koen, että jos muutaman illan viikosta käyttää asioiden kertaamisen, se riittää!

Oppikirjoista voisin nopsasti sanoa sen verran, että kirjoja saa aika hyvin lainattua kirjastosta, itselleni ostin mun mielestä tärkeimmät ja rahaa meni n. 400 euroa.

Huomenna meillä alkaakin Lihakset ja nivelet-kurssi, joten alamme leikkaamaan kuolleita eläimiä ja opiskelemaan sitä kautta lihasten, nivelten ja jänteiden nimiä. Mä toivon vaan, että en pyörry :D Toivon, että se ei ole niin kamalaa, kuin miltä se ajatuksena tuntuu.

Mut yhteenvetona voisin sanoa, että opiskelu on antoisaa, mutta raskasta :) Jos on ollut hyvä koulussa, niin varmasti pärjää täällä yliopistoelämässäkin. Ja tietenkin täytyy muistaa nauttia yliopistokavereista ja hyvistä bileistä!