Two days

Huoh,nyt on hyvä aika purkaa tämän kevään stressijutut tähän postaukseen, kun ylihuomenna saa ne pois mielestä.

Olen tosiaan aina halunnut eläinlääkäriksi, mutta en tiedä mikä lukioaikoina minuun iski, enkä  keskittynyt ollenkaan tärkeisiin aineisiin, kuten fysikkaan tai kemiaan.

Syksyllä 2010 aloinkin sitten, kun palasin ulkomailta Suomeen, niin pohtimaan, että sitä pitäisi alkaa tehdä töitä sen eteen, jos sinne kouluun haluaa sisälle. En ole siis ikinä ollut mikään hyvä oppilas, semmoinen keskinkertainen. Eikä sinne yliopistoon nyt vain kävellä sisälle :D

Syksyllä sitten hammasta purren,aloin tehdä hommia sen eteen, että kouluun pääsisin. Paljon kirosanoja lensi(ja varmasti joitain tavaroitakin) ja kyyneleitäkin tihrustin, kun tuntui, ettei ne asiat vaan mene mun päähäni.

Viime keväänä pääsykokeissa olo ei ollutkaan sitten mikään varma, vaikka parhaani yritinkin ja olen itsestäni todella ylpeä, kuinka paljon pystyin yksin opiskelemaan :) Juhannuksen jälkeen tulikin sitten tieto, että 1,1 pisteen päähän jäi mun sisäänpääsyni.

Pettymys ei ollut suuri, enhän ollut osannut syksyllä yhtään mitään ja pyrin vasta ensimmäistä kertaa :) Ja kun on kolme ainetta,jotka pitäisi aloittaa ihan alkeista ja pääsykoekirjan vaikeat asiat siihen päälle, niin nostan hattua itselleni.

Tänä syksynä sitten olinkin Tampereen aikuislukiossa lukemassa kaikki fysiikan kurssit ja muutaman kemian ja biologian kurssin. Laskeminen on sujunut paljon paremmin tänä vuonna, biologiaa olen lukenut sen, mitä olen jaksanut. Panostan kuitenkin tuohon laskemiseen :)

Nyt, kun ajattelen ylihuomista, oloni on varmempi kuin viime vuonna, mutta silti jännittää ja pelottaa; entäs jos en nytkään pääse? Laskemisessa minun on hankala parantaa(toisaalta, aina voi parantaa), mutta biologiasta se jää kiinni tänä vuonna jos jää.

Toivon, että panostukseni riittää tänä vuonna ja olen parempi kuin ne muut 810 hakijaa, jotka hakemuksen tänä vuonna ovat lähettäneet :) Aika on ollut kortilla tänä vuonna lukemisessa, kun on ollut ammattiopistossa päivät ja illat aikuislukiossa, niin ei ole itse ehtinyt paljoa laskemaan ennenkuin nyt vasta viimeisenä muutamana kuukautena. Pettymys on varmasti suurempi tänä vuonna, kuin viimeksi, jos en pääse. Mutta, tiedän missä minulla on parannettavaa ja olen realistinen. Onhan minulla silti ammattiopistoa vielä käymättä, että en jää tyhjän päälle.

Mutta, nyt valan itseeni vielä uskoa ja rohkeutta, että pystyn pistämään kaikki peliin keskiviikkona!

Onnea muillekin lääkikseen hakijoille(tai eihän tässä onnea tarvita, vaan tietoa ja taitoa ;P)